Kotra Kalyanpur, Dehradun, Intia
Lishu Institute
Saavuin onnellisesti perille Lishu-instituuttiin noin 19 tuntia Helsingistä lähdön jälkeen, keskiviikkona 18.3. iltapäivällä. Matka meni sujuvasti, Finnairin yölento Delhiin kestää vain vajaat seitsemän tuntia ja siitä sitten aamupäivällä jatkolennolla Dehraduniin, josta taksikyyti odotti valmiina kohti Lishua. Dehradunista on noin puolentoista tunnin ajomatka Lishuun.
Aiemmilta käynneiltä tutuksi käynyt paikka otti vastaan lämmöllä, laskin juuri että nyt on neljäs kerta kun tulen tänne, ja yhteensä noin 4 kuukautta on kulunut aiemmilla käynneillä Lishun huomassa. Intian yleisestä hulinasta tänne saapuminen on aina ihana huokaisu: puhdas ilma, rauhallinen elämänrytmi, tila ja hiljaisuus sekä ympäröivä luonto ovat läsnä. Huoneet ovat tilavia, puhtaita ja tosi viihtyisiä, ruoka intialaisen tapaan hyvää. Sopii meille länsimäisen elämän luksukseen tottuneille!
Muutama ensimmäinen päivä asettumista Lishuun, paikan rytmiin, tilaan ja hiljaisuuteen. Sää on aurinkoinen tähän aikaan vuodesta, taivas on kirkas joka päivä, lämmintä riittää. Lishun päärakennus on korkean mäen päällä joten avaraa taivasta riittää ihailtavaksi kolmesataakuusikytastetta, Himalajan jalanjuurivuoret aukeavat toisella puolella ja läheisten kaupunkien valot villkuvat kaukana toisella puolella. (Blogi jatkuu kuvan alla)
Kieliretriitin opettajamme Dr. Sangmo Yangri on kasvanut tiiviisti bön-buddhalaisuuden kanssa käsi kädessä, hän kertoi miten isänsä jolla oli hyvin läheiset suhteen Yongdzin Rinpocheen, vei tytön pienestä asti käsi kädessä tapaamaan Rinpochea päivittäin. Matka kotoa luostariin oli pitkä ja pieni tyttö tunsi joskus jalkansa niin väsyneeksi ainaisesta luostariin kävelystä. Eräänä päivänä ollessan seitsenvuotias hän kertoi Yongdzin Rinpochelle että hän haluaisi kasvattaa kaksi siipeä joilla lentää vaivalloinen matka, ja että voisiko Rinpoche antaa hänelle nämä siivet. Rinpoche totesi että kyllä se on mahdollista! Hän opetti tytölle meditaatioasennon ja Kuntu Zangpo-harjoituksen (harjoitus edustaa perimmäistä viisautta, mielemme luonnon avaruutta ja kirkkautta) aina ensimmäisenä aamulla tehtäväksi ja kertoi että tämän avulla siivet lopulta kasvavat. Tyttö oli ajatellut että hyvä, näin hän tekee, ja tehnyt harjoitusta viikon joka aamu. Lopulta hän oli kokeillut siipiään läheisellä pellolla ja päätynyt hieman pettyneenä likaamaan vaatteensa pellon kurassa, kun siivet eivät vielä kantaneetkaan! Vuosia myöhemmin kun hän oli tekemässä maisterin opintojaan, hän meni tapansa mukaan tapaamaan Rinpochea, joka kysyi häneltä leikitellen, että ovatko nämä taannoin toivotut kaksi siipeä jo kasvaneet ? (Buddhalaisuudessa kaksi siipeä edustavat viisautta ja myötäntuntoa, jota meditaatioharjoitus kypsyttää harjoittajassa).
Hänen veljensä on Menrin luostarin Khenpo, dialektisen koulun pääopettaja. Sangmo totesikin että tuntee olonsa hyvin kotoisaksi luostareissa ja munkkien ja nunnien seurassa, vaikka onkin itse selkeästi valinnut elää maallikon elämää luostareiden sijaan. Kahdentoista vuoden opiskelut Benaresin (Varanasin) yliopistossa ovat johtaneet tohtorin tutkintoon bön-buddhalaisissa opinnoissa, ensimmäisenä tiibetiläisenä naisena. Tohtorin tutkintoa loppusaatettassa vastaväittelijöinä ovat sekä yliopiston oppineet (mm.sanskritin kieli, kaikki tiibetinbuddhalaisuuden viisi koulukuntaa, historia, dialektiikka) sekä Menrin bön-buddhalaisen luostarin johtavat opettajat ja munkit. Joten voi vain kuvitella että koe ei ollut helppo, Sangmo kertoi melkein pyörtyneensä ja hikoilleensa virtanaan useiden tuntien suullisen väittelyn aikana!
Kieliopinnot aloitimme innokkaina Intian lämmössä. Aamulla opiskellaan tiibetin kielen aakkosia, lausumista ja kielen rakennetta. Iltapäivällä käydään yksityiskohtaisesti läpi bön-buddhalaisia rukouksia avaten niiden merkitystä kielen kautta sekä hiotaan rukouksien ja mantrojen lausumista tiibetiksi. Illalla on arkikielen käytön vuoro keskustelutunnin muodossa.
Ensimmäisinä päivinä aivot alkavat asettua jo uuteen asentoon, kun Dr.Yangtri kehotti meitä pitäytymään vain ja ainoastaan tiibetin kielessä koko viikon. Hymyä riittää kun me vauva-oppilaat lähdemme sönkkäämään uusia sanoja ja lauseita! Tiibetin kieli rakoili kyllä englantiin jo ensimmäisen viikon aikana, mutta sinnikkäästi pyrimme ottamaan sen mukaan heti kun mahdollista ja puhumaan tiibetiä kaikkien kanssa..viikko on ollut tosi hauska, haastava ja opettavainen. Opimme ison naurun kanssa, mikä tärkeintä!
Ensimmäiset aakkosharjoitukset!
Lauantai ja sunnuntai ovat lepopäiviä, ja sunnuntaina 29.3. suuntasimme nokan kohti Dehradunin isoa luostarialuetta Clement Townia, jossa munkit esittävät traditionaalisia Cham-tansseja koko päivän. Sade ja ukkosmyrskyt katkoivat esitystä, mutta nautimme nähdystä täysin siemauksin.
Päivän päätteeksi tapasimme Kundrul Rinpochen, joka tuli seuraavana päivänä vieraaksemme Lishuun ja jäi meidän iloksemme koko viikoksi. Kundrul Namkha Thinley Wangyal Rinpoche on bön-buddhalainen mestari, seitsemäs jälleensyntymä linjassaan. Hänen suora ja välitön olemuksensa, leikkisä luonteensa ja valtavan avoin sydämensä eivät jätä ketään kylmäksi. Perjantaina Rinpoche toi mukanaan kunnianarvoisan vieraan, Mindroling luostarin apotin, Mingling Khenchen Rinpochen. Onnekas viikko! Lishun hiljaisuudessa on taian tuntua!
Sangmo-La ja kasvaneet siivet
Kundrul Rinpoche antamassa opetuksia
