Dzogchen

Mielen luonto (tiib. sems nyid)

Dzogchen-harjoitus liittyy mielen perimmäiseen luontoon, luonnolliseen mieleen, jonka voidaan ajatella olevan itsen syvin olemus. Tiibettiläisessä perinteessä dzogchenistä käytetään nimitystä ”suora tie”. Sutraa kutsutaan kieltäytymisen poluksi, tantraa kutsutaan muuntamisen poluksi ja dzogchenia vapautumisen poluksi.

Anna mielen olla sellainen kuin se on

Dzogchenissä ajatellaan, että meidän ei tarvitse luopua negatiivisista kokemustavoista eikä muuntaa niitä. Voimme yksinkertaisesti antaa ajatusten olla vapaasti, mitä ne ovat, jos vain osaamme todellakin antaa niiden olla sellaisenaan. Jos voimme olla antamatta voimaa negatiivisille kokemustavoillemme, ne eivät ole lainkaan pysyviä. Mitä enemmän mielemme heikkoudet tukevat negatiivisia ajatusmallejamme, sitä pidempään ne pysyvät mielessämme. Mitä enemmän vastustamme tai vihaamme kokemuksiamme, sitä enemmän joudumme olemaan niiden kanssa. Mitä neutraalimmin kykenemme suhtautumaan kokemuksiimme, sitä nopeammin ja helpommin vapaudumme niistä. Huonoinkin tunne, josta haluaa eroon, haihtuu itsestää muutamassa hetkessä tai päivässä, jos antaa sen vain olla ruokkimatta sitä ajatuksilla tai totunnaisilla tunnereaktioilla.

Itsevapautuminen (self-liberation)

Ihmisen mielen luonne tekee meistä omien kokemustemme uhreja. Etsimme intohimoisesti kokemuksia, ja saamme niitä. Tämän jälkeen haluamme niiden joko jatkuvan tai toivomme pääsevämme niistä eroon. Olemme ansassa kokemustemme kanssa. Emme ole vapaita niistä, koska emme anna niiden olla sellaisia kuin ne ovat. Itsevapautuminen tarkoittaa sitä, että kokemuksille ei tarvitse tehdä mitään, vaan ne sulautuvat itsestään mielen luonnolliseen perustaan. Jos meidän tarvitsee tehdä jotakin konkreettista, niin luonnollisestikin me teemme sen. Kuitenkaan itse kokemuksille ei usein tarvitse tehdä mitään, vaan niihin voidaan vain suhtautua neutraalisti ja antaa niiden olla. Tätä kutsutaan itsevapautumiseksi.

Dzogchenissä sanotaan, että itsevapautuminen on kuin riikinkukko, joka syö myrkyllisiä kasveja kärsimättä niiden vaikutuksista. Tavallisten ihmisten täytyy välttää myrkkyä; tämä on kuin sutra-opetusten mukainen tapa välttää haitallisia asioita ja tunnetiloja. Tiibettiläiset yrttitohtorit voivat tehdä myrkyllisistä kasveista lääkkeitä. Tämä on vertauskuva tantrisille menetelmille. Dzogchen-harjoittaja on kuin riikinkukko, joka syö myrkkyä ja sulattaa sen tekemättä sille mitään. Esimerkiksi ihmiset, jotka eivät kykene käsittelemään vihaansa, selviävät parhaiten välttämällä tilanteita, jotka tekevät heidät vihaisiksi. Tämä on luopumisen polku eli toimintaa sutra-opetusten mukaisesti. Tantrinen harjoittaja puolestaan voi muuntaa vihantunteen hyödylliseksi energiaksi. Dzogchen-harjoittajan ei tarvitse luopua tunnetilasta, käyttää vastamyrkkyjä tai analysoida sitä päästäkseen vihansa yli. Mielentilan annetaan vain olla, ja se vapautuu itsestään.

Mielen luonnon tunnistaminen

Itsestään syntyvä viisaus on perusta

Viisi negatiivista tunnetilaa ovat ilmentyvää energiaa.
Tunteiden näkeminen virheenä on erehdys.
Se, että niiden annetaan olla sellaisenaan, on metodi.
Ei - kaksinaisuuden löytäminen on vapautuminen.
Toivon ja pelon ylittäminen on tulos.

Ajatusten takana

Aivan kuten pilvet syntyvät tyhjälle taivaalle, niin käsitteet ja ajatukset syntyvät meidän sisäisestä tyhjyydestämme ja sulautuvat takaisin tähän tyhjyyteen. Meidän täytyy tunnistaa oma todellinen luontomme ja nähdä kuinka kaikki käsitteet ja ongelmat nousevat siitä, ovat siinä ja häviävät siihen takaisin. Ymmärtääksemme tämän tilan luonteen, meidän täytyy mennä ajatusten ja käsitteiden taakse. Alkuperäinen luontomme on vapaa ajatuksista ja ajatukset eivät myöskään voi tavoittaa sitä. Tätä tilaa voidaan selittää sanoilla, mutta selitys ei ole sama kuin tämän tilan oivaltaminen. Dzogchen on suoraa ymmärtämistä ilman käsitteitä ja ajatusten tuottamaa häiriötä.

Mielen luonnon esittely

Meidän täytyy katsoa sisällemme löytääksemme ajatustemme alkuperän. Kun olemme saaneet siitä kokemusta opettaja voi esitellä meille mielen luonnon ja selittää sen oppilaalle tämän omien kokemusten perusteella. Opettaja ei esittele omia käsitteitään, vaan vahvistaa ja selittää sen mitä oppilas on jo löytänyt: ajatukset nousevat tyhjyydestä, joka on meidän todellinen luontomme. Meillä kaikilla on tämä sama perusluonto, joka on meidän buddha-luontomme. Me emme saa sitä tai löydä sitä ulkopuoleltamme.

Dzogchenin peruskäsitteitä

Dzogchenissä ihmismielen perimmäisen luonnon ajatellaan koostuvan kolmesta erottamattomasta aspektista: olemus, luonto ja niiden yhdistymisen energia.

Olemus (essence, tiib. ngo bo)

Kaikkien olentojen alkuperäinen perusta on kaksinaisuuden ja ehdollistumien tuolla puolen. Tämän perustavaa laatua olevan olemuksen sanotaan olevan ”tyhjä” (tiib. stong ba, sanskr. shunyata). Tämä ei kuitenkaan viittaa tyhjiöön, tylsään kokemukseen tai nihilistiseen merkityksettömyyteen. Olemus on kaikkien olentojen avoin, kahlitsematon perusluonto. Se on tyhjä ja vapaa käsitteistä, rajoitetuista samaistumisista ja erotteluista. Yksilön olemus on yhteneväinen kaiken olevaisen olemuksen kanssa. Sitä symbolisoi valkoinen A-tavu.

Luonto (nature, tiib. rang zhin)

Olemus on kuin kirkas, laaja, avoin ja auringon valaisema taivas. Luonto puolestaan on kuin valo tai taivaan kirkkaus. Se on myös tietoisuus meissä. Luontainen tietoisuus on aina raikas, elävä ja kirkas. Kuitenkin samalla tavalla kuin aurinko voi jäädä tilapäisesti pilvien peittoon, niin myös luonto on yleensä totunnaisten ajattelutapojen ja virheellisten samaistumisten pimentämä. Henkisten harjoitusten lopullinen päämäärä on paljastaa ja tunnistaa tämä todellinen luonto, joka tunnetaan myös nimillä buddha-luonto ja valaistunut mieli. Luontoa symbolisoi punainen OM-tavu.

Energia (energy, tiib. tsa)

Olemuksen ja luonnon erottamattomasta yhteydestä syntyy energia, joka ilmentyy loputtomina myötätuntoisina tekoina. Silloin, kun meidän sisäinen kirkkautemme on sekoittunut totunnaisiin ajattelutapoihimme, energia ilmenee tavallisen elämämme tapahtumina. Tällöin meillä on tunne, että elämästämme puuttuu jotakin tai että se on jollakin tavoin vääristynyttä. Kun olemus ja luonto oivalletaan kokemuksellisesti suoraan, kaikki tapahtumat ja asiat näyttäytyvät perustavaa laatua olevan pyhän energian rajoittamattomana leikkinä. Tällöin tunnistamme oman itsemme buddhana. Energiaa symbolisoi sininen HUNG-tavu.

Mieli (moving mind, tiib. sems) ja mielen luonto (nature of mind, tiib. sems nyid)

Dzogchen-opetuksessa erotellaan mieli ja mielen luonto omiksi käsitteikseen, jotka ovat selkeästi erilaisia. Mieli ilmenee jokaisessa hetkessä. Kun luet vaikkapa tätä tekstiä sanat herättävät sinussa ajatuksia. Ajatukset saattavat liittyä lukemaasi tai olla jotakin aivan muuta. Joka tapauksessa mielessäsi syntyy ajatuksia, mutta ne eivät kuitenkaan ole mielen luonto.
Mieli voi luoda mitä tahansa ajatuksia tai kokemuksia ja kiinnittyä niihin. Kun huomio vedetään pois ajatusrakennelmasta, se kuitenkin katoaa. Luomme tuhansia ajatuksia joka päivä. Mielen luonnon herääminen alkaa, kun tiedostamme jotakin ajatusten takana ja saamme kokemuksellista kosketusta minään, joka on riippumaton ajatuksista. Kun mieli on täysin tyyni ja vapaa ajatuksista, voimme kokea yhtäkkisesti tällaisen heräämisen. Sitä kutsutaan näkemykseksi. Kun olemme tilassa, jossa meillä ei ole ajatuksia, heräämme mielen luontoon. Voimme kokea tällaisen heräämisen myös silloin, kun mielessämme on ajatuksia, mutta se on vaikeampaa. On helpompi kokea mielen luonnon herääminen ajatuksista vapaassa mielentilassa.

Dzogchenissä nämä käsitykset eivät ole ensisijassa älyllisiä. Kun luet tämän tekstin et muista siitä mitään huomenna tai parin viikon päästä, vaikka ehkä lukiessasi tätä ymmärrät opetuksen syvällisyyden. Dzogchen vaikuttaa helpolta ja sitä kutsutaan suoraksi tieksi. Vaikuttaa kuin ei tarvisi tehdä mitään valaistuakseen. Mutta juuri tämä on vaikeaa. On hyvin vaikeaa olla tekemättä mitään kokemukselleen. Mielemme alkaa käsitteellistämään ja reagoimaan vaistomaisesti sisäisiin ja ulkoisiin kokemuksiin. Tämän vuoksi Dzogchenissä olennaista on harjoitus, eli mielen palauttaminen omaan luontoonsa yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes siitä tulee luonnollinen olotilamme. Vaikka et muista tämän kirjoituksen älyllisiä yksityiskohtia parin viikon päästä, voit muistaa palauttaa mielesi omaan luontoonsa aina kun asia palautuu mieleesi. Voit tehdä tätä arjessasi ja muodollisissa harjoituksissa.

Valmistelevat harjoitukset

Aiemmin ja vielä nykyäänkin monet opettajat vaativat, että valmistelevat harjoitukset (ngöndro) tehtiin kokonaan ennen dzogchen-opetuksia. Kutakin ngöndroa tehdään perinteisesti 100 000 kertaa. Jos tämä tuntuu paljolta niin, huomaa että mietit jo nyt kymmeniä tuhansia kertoja päivässä ajatuksia, jotka eivät edistä lempeää ja myötätuntoista toimintaa tai mielenrauhaa. Valmistelevat harjoitukset ohjaavat mieltä kohti tällaista asennetta, sen sijaan että tekisimme päinvastaista.

Yhdeksän ngöndro-harjoitusta bönissä ovat:

1. Myötätunnon kehittäminen kaikkia olentoja kohtaan.
2. Turvautuminen.
3. Mandala-lahja.
4. Pysymättömyyden meditoiminen.
5. Heikkouksien myöntäminen.
6. Prostraatiot eli kumarrukset maahan asti.
7. Guru-jooga, jossa harjoittajan mielen visualisoidaan sulautuvan valaistuneen mestarin mieleen. Mestari visualisoidaan harjoittajan eteen.
8. Mantrojen tekeminen.
9. Siunausten vastaanottaminen.

Tenzin Wangyal Rinpoche kertoo, että kun hän vastaanotti Zhang Zhung Nyan Gyud -opetukset opettajaltaan Lopon Sangye Tenziniltä, tämä totesi, että on aika opettaa dzogchenia avoimesti. Vaikka aikanaan onkin ollut asianmukaista pitää opetukset salaisina, niin näinä vaikeina aikoina on parempi opettaa niitä vapaasti. Muuten nämä opetukset saattavat kadota. Kuitenkaan niiden arvoa ei tulisi millään tavoin väheksyä, vaikka edeltäviä vaatimuksia olisikin aiempaa vähemmän.

Shine

Nähty on mieltä,
mieli on tyhjää,
tyhjyys on kirkasta valoa,
kirkas valo on yhtä,
yhteys on suurta onnea.

Mielen keskittäminen kohteen kanssa ja ilman kohdetta

Erilaiset shine-harjoitukset (sanskr. shamatha) johtavat tilaan, jossa harjoittaja lopulta oivaltaa suoraan ilman käsitteellisyyttä millainen on mielen tyyneys, jota eivät häiritse mielestä nousevat ajatukset tai sisäinen keskustelu. Harjoittaminen aloitetaan kohdistamalla mieli ulkoiseen kohteeseen. Vähitellen siirrytään harjoitukseen ilman kohdetta, jolloin mieli lepää tyhjyydessä tai mielen luonnossa. Mieli on tällöin kirkas, terävä ja valpas. Tätä tilaa kutsutaan rigpaksi. Se on mielentyyneyden ja ajatusten virran tuolla puolen. Vähitellen harjoittaja voi oppia ylläpitämään tätä mielentilaa myös jokapäiväisessä elämässä.

Tietoisuuden ja tyhjyyden alkuperäinen erottamattomuus

Shine-harjoituksen aikana harjoittaja voi kokea erilaisia ulkoisia ja sisäisiä merkkejä. Kun kaikki jännitteet ja esteet mielestä ovat poistuneet, sisäsyntyinen luonnollisen tilan energia voi ilmentyä spontaanisti tilassa nähtävinä visioina, jotka voivat olla esim. sateenkaaren kaltaisia valoja (thigle). Lopulta harjoittaja oivaltaa kokemuksen tasolla tyhjyyden ja sisäisen tietoisuuden erottamattoman yhteyden. Upadesha-opetuksessa tämän yhteyden oivaltamiseen pyritään alusta alkaen ilman, että sitä lähestyttäisiin ensisijaisesti joko tietoisuuden tai tyhjyyden kautta.
Tässä pitkässä prosessissa harjoittaja saa ensin ohjeet valmisteleviin rushan-harjoituksiin ja trekchö-harjoitukseen. Trekchö-harjoituksessa harjoittaja lepää mielen luonnossa ja kehittää vakautta pysyäkseen siinä. Aluksi tämä tapahtuu muodollisessa harjoituksessa, mutta vähitellen opitaan pysyttelemään mielen luonnossa myös arkielämässä. Myöhemmin, kun trechö-harjoitus on kehittynyt, ja siinä on saavutettu vakaa perusta, voidaan siirtyä tögel-harjoituksiin. Niissä harjoittaja kehittää visioita pimeäretriitin, taivaan- ja valon tuijottamisen (skygazing ja sungazing) avulla. Kaikki tällöin tajuntaan nousevat visiot sulautuvat ja integroituvat.

Dzogchen  bön-perinteessä

Dzogchen bön-perinteen osana

Dzogchen on bönissä korkein harjoitusperinne. Aiemmin Tiibetissä dzogchen-harjoittajia oli bön- ja nyingma-perinteiden piirissäkin vain pieni joukko. Yksi syy tähän oli se, että dzogchen-opetuksia pidettiin salaisina ja niihin oli vaikea saada opetusta. Opettajia oli vähän ja he antoivat opetuksia vain muutamille oppilaille. Munkit keskittyivät filosofisiin opintoihin, väittelyyn, tekstien ja liturgioiden resitoimiseen. Nykyäänkin Tiibetissä monet maallikkoharjoittajat käyttävät paljon aikaa valmisteleviin harjoituksiin ja phowaan. Länsimaissa dzogchen on herättänyt paljon mielenkiintoa.

Dzogchen bönissä ja nyingma-koulukunnassa

Paitsi dzogchen, niin myöskin opetusten jako yhdeksään tasoon on yhteistä bönille ja nyingmalle. Kuitenkin tässä yhdeksän tason jaossa on eroavuuksia. Molemmissa koulukunnissa on myös terma- opetuksia. Monet tällaisten kadonneiden opetusten löytäjät ovat kuuluneet sekä bön- että nyingma-koulukuntiin. Molemmissa koulukunnissa pidetään Kuntuzangpoa alkubuddhana eli adibuddhana, kun muissa tiibetiläisissä koulukunnissa pidetään adibuddhana Vajradharaa. Muissa tiibetiläisissä koulukunnissa (kagyu, sakya ja gelug) opetukset jaetaan yhdeksän sijasta kuuteen tasoon.

Dzogchenin kolme opetuslinjaa

Bön-perinteessä dzogchen-opetukset jaetaan perinteisesti kolmeen linjaan. Niistä kaksi ensimmäistä on terma-perinteitä, jotka perustuvat uudelleen löydettyihin teksteihin. Kolmas on suullinen perinne, joka on siirtynyt katkeamattomana linjana opettajilta oppilaille tiettävästi ainakin 700-luvulta asti.

A-tri (Ati, A-khrid)

A-tri -perinne syntyi 1000-luvulla löydettyjen terma-tekstien perusteella. A-tri tarkoittaa kirjaimellisesti ”A:n ohjausta”. A symbolisoi mielen alkuperäistä, ehdollistamatonta luontoa ja mielen luonnollista tilaa. A-kirjain kuvataan yleensä valkoisena. Valkoinen väri symbolisoi mielen sisäsyntyistä puhtautta ja avoimuutta. Harjoitus alkaa keskittämällä mieli valkoiseen A-kirjaimeen. Tällä tavalla kehitetään näkemystä ja kokemusta mielen luonnollisesta tilasta. Nämä opetukset vastaavat nyingma-koulukunnan semde-opetuksia. Semde-sarjan dzogchen-opetukset painottavat ja tyhjyyttä ja mielen avoimuutta.

Dzogchen (rDzogs chen)

Tämä termi ei viittaa dzogcheniin sanan yleisessä merkityksessä, vaan yhteen opetuslinjaan. Tämä linja vastaa nyingma-koulukunnan longde-opetuksia. Longde-opetukset painottavat tietoisuutta ja kirkkautta. Sekä semde- että longde-opetukset kuvaavat mielen luonnollisen tilan eri aspekteja.

Zhang Zhung Nyan Gyud eli salaiset ohjeet

Tämä kolmas opetuslinja on vanhin ja tärkein dzogchen-opetusten linja bön-perinteessä. Gyerpung Nangzher Lodpo otti vastaan nämä opetukset Tapihritsalta ja järjesti ne systemaattisesti 700-luvulla. Näistä opetuksista sanotaan, että ne eivät olisi ihmisen kehittämiä vaan itsestään syntyneitä. Niiden opetuslinja on ollut alusta alkaen katkeamaton. Tämä opetuslinja vastaa nyingma-koulukunnan upadesha- eli salaisten opetusten sarjaa. upadesha -sarja painottaa tyhjyyden ja kirkkauden erottamattomuutta alusta alkaen. Tämä erottamattomuus on perustavaa laatua oleva piirre dzogchen näkemyksessä.

Kolmen linjan painotukset

Nämä kolme sarjaa opetuksia eivät oikeastaan ole erillisiä dzogchen koulukuntia, vaan pikemminkin erilaisia lähestymistapoja mielen perimmäiseen luontoon. Semde -opetukset ovat systemaattisempia ohjatessaan harjoittajaa oivaltamaan rigpa eli sisäsyntyinen tietoisuus, joka on luonteenomaista mielen luonnolle.

Teksti perustuu Tenzin Wangyal Rinpochen kirjaan ”Wonders of the Natural Mind”. (ks. Englanninkielistä kirjallisuutta )